Ishtar Chopin
|
virtuaalihevonen / kuvat © Gestüt Tannenhof
|
kantakirjaustilaisuus 20.10.2017: 20 + 21 + 22 + 22 = 85p. / KTK-I
31.10.2017 PVNK:n myöntämä Champion-arvonimi
16.02.2018 VSN:n myöntämä VSN Champion -arvonimi
31.10.2017 PVNK:n myöntämä Champion-arvonimi
16.02.2018 VSN:n myöntämä VSN Champion -arvonimi
Ishtar Chopin on hevonen, jonka läsnäolosta ei voi olla epätietoinen: ori on niin pirun äänekäs, ja vaikka ihminen olisi metrin päässä, pitää ruunikko silti huolen höristen ja pöristen, ettei häntä ole unohdettu. Aamutallia aloittaessa Kurre iloisesti jo pyörii karsinassaan ja hirnahtaa heti, kun kuulee tallin oven aukeavan - “Hei mä olen täällä tuoksä ruokaa jee mäki haluun !!” Trailerista ja hevosautosta ruunikko tulee myös niin kovaa ja räminällä ulos ja hirnahtaen heti sekä ottaa pari tanssiaskelta päästessään lastaussillalta alas. Kurre on vähän kaikissa muissakin asioissa niin vilkas ja innoissaan, että sen kanssa tulee turhankin usein läheltä piti -tilanteita. Joskus saa oikeasti varoa ja yrittää kontrolloida oria, ettei mitään vakavia tapaturmia sattuisi; Kurre itse kun ei oikein osaa huomioida ympäristöään niin tarkasti.
Varsinkin hoitotilanteissa (maastakäsittelystä puhumattakaan) Kurre on oikeasti aika tohelo. Koska orin keskittymiskyky on -53% ja kärsivällisyys vielä huonompi, tahtoo se koko ajan jotain tekemistä - tai tuhottavaa. Orilla onkin jo karsinassa ja tarhassa useampi hevosille tarkoitettu lelu, jotta sen mielenkiinto olisi jossain muualla kuin loimien, harjojen tai hoitajan vaatteiden pureskelemisessa. Kurre on älyttömän seurallinen eläin, ja saakin hetkellisen paniikkikohtauksen jota seuraa säälittävä ininää muistuttava hirnahdus, jos ihminen on kadonnut näkövinkkelistä sen huomaamatta. Kengittäjälle ja eläinlääkärillekin ruunikko mielellään juttelisi koko ajan, mutta sitten paikallaan pysyminen ja jalan |
ylhäällä pitäminen saattaa unohtua.
Ratsuna Kurre on niin vauhdikas ja menevä tapaus, että arat ratsastajat häviävät sille ihan kuusnolla. Ori on pakko laittaa ruotuun alusta asti ja sitä on uskallettava komentaa, jos homma meinaa mennä aivan pelleilyksi - Kurre onkin aivan mestari viemään homman ihan läskiksi luullessaan olevansa joku hemmetin niittykauris. Ori osaa kyllä käyttäytyä ja kulkea hienosti paketissa, mutta siihen pisteeseen pääsemiseen on vaadittu paljon verellä ja hiellä tehtyä työtä. Nuorempana ruunikko oli erittäin taitava saamaan ratsastajan alas selästään, mutta onneksi nykyään kyseinen ajanviete on jäänyt vähemmälle. Isona hevosena Kurre tarvitsee hyvät alkujumpat, että sen saa mukavasti koottua. Orissa on säätövaraa ja askeleen pituuksia vaikka kuinka paljon, mutta niiden kanssa saa olla varovainen. Lisäyksiä tehdessä pitää olla varovainen, että ruunikko on koko ajan kuulolla eikä lähde lapasesta. Kokoavissa liikkeissä tulee olla ohjan kanssa huolellinen, ettei pakota Kurrea liian pieneen tilaan, jolloin liike lähtee vain ylöspäin ja eteenpäinpyrkimys unohtuu. Taivutuksissä, väistöissä ja muissa vastaavissa liikkeissä Kurren lavat pitää muistaa pitää hyvin mukana, sillä ne karkailevat helposti. Maastossa varsinkin ori on niin innokkaana menossa, että liike on hyvin usein lapa edellä -tyylistä, jos ratsastaja yrittää hillitä Kurren halua kiitää kuin rasvattu salama. |
Sukuselvitys
isä Cold Cold Heart westfalen tummanruunikko 165cm Premier |
ii. Chocolate westfalen |
iii. City |
iie. Dark Paradise | ie. Yours Truly westfalen |
iei. Yours Forever |
iee. Figure | ||
emä Stardust westfalen punaruunikko 166cm |
ei. Sensation II westfalen |
eii. Sunburn |
eie. Firefly | ee. Philadelphia GER westfalen |
eei. Poetic Dragon |
eee. Viva v. Franke |
Jälkeläiset
tamma | Chleife Lee | s. 21.11.2017 | emä Mitternachtssonne Lee |
ori | Chatoy d'Lion | s. 08.01.2018 | emä Everholt Imachiná |
ori | Chartreuse d'Lion | s. 02.05.2018 | emä Calane vd Halor |
Kilpailutulokset
NJ Näyttelyjaos
16.09.2017 Everholt Estate, tuomari: Lissu T. - irtoSERT 01.10.2017 Yateley Showjumpers, tuomari: Sorel - irtoSERT 11.10.2017 Everholt Estate, tuomari: Lissu T. - irtoSERT |
VSN Virtuaaliset Show-Näyttelyt (VSN National Ch 60/120p)
28.01.2018 Oldfinion Dressage, tuomari: reibili - SW3 (39,5p) 28.01.2018 Adina, tuomari: dookie - RCH (41p) 04.03.2018 Auric Dressage, tuomari: Milja H. - RCH (39p) |
Kilpailusijoitukset (40:7-10-7)
1) 01.10.2017 KRJ Spiderwick GP - 2/30
2) 01.10.2017 KRJ Spiderwick GP - 5/30 3) 02.10.2017 KRJ Spiderwick GP - 1/30 4) 02.10.2017 KRJ Zonjiet GP - 2/30 5) 03.10.2017 KRJ Zonjiet GP - 2/30 6) 03.10.2017 KRJ Spiderwick GP - 1/30 7) 05.10.2017 KRJ Zonjiet GP - 3/30 8) 06.10.2017 KRJ Spiderwick GP - 5/30 9) 07.10.2017 KRJ Zonjiet GP - 3/30 10) 11.10.2017 KRJ Zonjiet GP - 4/30 |
11) 01.10.2017 KRJ Claridge GP - 4/19
12) 06.10.2017 KRJ Clardige GP - 2/19 13) 06.10.2017 KRJ Claridge GP - 4/19 14) 10.10.2017 KRJ Claridge GP - 2/19 15) 16.10.2017 KRJ Zonjiet GP - 1/30 16) 20.10.2017 KRJ Hukkapuro GP - 5/30 17) 23.10.2017 KRJ Hukkapuro GP - 5/30 18) 23.10.2017 KRJ Team J&K GP - 2/33 19) 24.10.2017 KRJ Hukkapuro GP - 4/30 20) 30.10.2017 KRJ Hukkapuro GP - 4/30 |
21) 29.10.2017 KRJ Team J&K GP - 2/32
22) 02.11.2017 KRJ Team J&K GP - 5/32 23) 10.11.2017 KRJ Duán Stable GP - 1/30 24) 12.11.2017 KRJ Heidseck GP - 3/30 25) 14.11.2017 KRJ Duán Stable GP - 3/30 26) 15.11.2017 KRJ Duán Stable GP - 1/30 27) 24.11.2017 KRJ Heidseck GP - 5/30 28) 26.11.2017 KRJ Heidseck GP - 2/30 29) 27.11.2017 KRJ Heidseck GP - 2/30 30) 28.11.2017 KRJ Heidseck GP - 5/30 |
31) 11.11.2017 KRJ Heidseck GP - 3/30
32) 20.11.2017 KRJ Heidseck GP - 5/30 33) 21.11.2017 KRJ Heidseck GP - 4/30 34) 23.11.2017 KRJ Heidseck GP - 1/30 35) 25.11.2017 KRJ Heidseck GP - 3/30 36) 28.11.2017 KRJ Heidseck GP - 1/30 37) 29.11.2017 KRJ Heidseck GP - 5/30 38) 29.11.2017 KRJ Heidseck GP - 2/30 39) 08.12.2017 KRJ Heidseck GP - 5/30 40) 10.12.2017 KRJ Heidseck GP - 3/30 |
Päiväkirja & valmennukset
01/18 Niittykauriin kesytys
Huhhuh … Uusi vuosi, uudet kujeet — vihdoinkin joulut jouluiltu ja raketit ammuttu ja oma painoa kartutettu se 30 kiloa. Hepatkin on aika herättää jouluhorroksesta, kun ovat saaneet ansaitut kaksi viikkoa lomaa. Varsinkin Kurresta on huomannut, että se on kyllä hevonen joka on tottunut säännölliseen urheilemiseen: ruunikko loman aikana luuli varmasti muuttuneensa siksi niittykauriiksi, kun viimeisen viikon ajan on tarhassa taidokkaasti esitellyt kuinka paljon sillä on pöllöenergiaa. Ori onkin saanut vähintään kerran päivässä koko oriklaanin sekasorron valtaan. Pulkasta on tullut varmaan koko muun lauman yhteinen kohde, sillä raudikko oli ihan täysillä Kurren pelleilyssä mukana pienen yllytyksen ansiosta.
Meille Etelä-Ranskaan talvi saapui sateisemmissa merkeissä, ja varsinkin vähemmän käytön takia kentän huollossapito on vähän jäänyt — niinpä se nyt näyttää kuin olisimme tuoneet Välimeren suoraan takapihallemme. Koska Kurre on kaikessa korkeudessaan äärettömän vahva ja loman päätteeksi niin täynnä energiaa, ei sen selkään kukaan uskaltanut mennä. Olin itse tullut saarelta mantereelle tammikuuksi, joten tarjouduin pitämään huolen Kurren palauttamisesta hommiin. Ketjuriimun kanssa sen sai juuri ja juuri pysymään hallinnassa karsinaan asti, vaikka steppailun määrä oli päätä huimaava kun ori oli koko ajan varpaillaan.
En jäänyt ruunikkoa sen enempää harjailemaan, kun ei se mitään paikallaan olisi pysynyt. Vähän päätä puhtaaksi, suitset päähän, liinaan kiinni ja maneesiin menoksi. Otin ehkä tietoisen riskin, kun päästin Kuuren vapaaksi maneesiin: en ehkä saisi sitä enää kiinni. Toisaalta vältyin myös siltä riskiltä, että parin minuutin päästä laahautuisin liinassa roikkuen sen perässä. Kurrea ei paljon tarvinnut rohkaista, että se jo poukkoili pitkin maneesia — pelkäsin, että se menee kohta seinästä läpi. Hienoja pukkeja ja hyppyjä se esitteli noin elegantiksi kouluhevoseksi. Kun ruunikko alkoi olla sen verran hengästynyt, että se ei jaksanut enää juosta tuhatta ja sataa, otin sen takaisin liinaan. Kurre antoi ihan nätisti kiinni, kun ei sillä ikinä ole ollut tapana juosta ihmistä pakoon (pikemminkin ihmistä päin).
Kävelytin oria hetken, jotta sen hengitys vähän tasaantuisi, ennen kuin pyysin sitä ravaamaan ympyrällä maneesin toisessa päädyssä. Kurre suostui ihan nätisti ravaamaan ja laukkaamaan hetken aikaa molempiin suuntiin ihan hillitysti. Ruunikko pääsisi, tai joutuisi, huomenna satulan alle, joten se sai siirtyä käyntiin kun alkoi pärskimään tyytyväisen oloisesti. Tyytyväisesti taputtelin sitä kuin mikäkin ylpeä äiti, ja hetken kävelemisen jälkeen talutin sen talliin pitkää harjaustuokiota varten.
Huhhuh … Uusi vuosi, uudet kujeet — vihdoinkin joulut jouluiltu ja raketit ammuttu ja oma painoa kartutettu se 30 kiloa. Hepatkin on aika herättää jouluhorroksesta, kun ovat saaneet ansaitut kaksi viikkoa lomaa. Varsinkin Kurresta on huomannut, että se on kyllä hevonen joka on tottunut säännölliseen urheilemiseen: ruunikko loman aikana luuli varmasti muuttuneensa siksi niittykauriiksi, kun viimeisen viikon ajan on tarhassa taidokkaasti esitellyt kuinka paljon sillä on pöllöenergiaa. Ori onkin saanut vähintään kerran päivässä koko oriklaanin sekasorron valtaan. Pulkasta on tullut varmaan koko muun lauman yhteinen kohde, sillä raudikko oli ihan täysillä Kurren pelleilyssä mukana pienen yllytyksen ansiosta.
Meille Etelä-Ranskaan talvi saapui sateisemmissa merkeissä, ja varsinkin vähemmän käytön takia kentän huollossapito on vähän jäänyt — niinpä se nyt näyttää kuin olisimme tuoneet Välimeren suoraan takapihallemme. Koska Kurre on kaikessa korkeudessaan äärettömän vahva ja loman päätteeksi niin täynnä energiaa, ei sen selkään kukaan uskaltanut mennä. Olin itse tullut saarelta mantereelle tammikuuksi, joten tarjouduin pitämään huolen Kurren palauttamisesta hommiin. Ketjuriimun kanssa sen sai juuri ja juuri pysymään hallinnassa karsinaan asti, vaikka steppailun määrä oli päätä huimaava kun ori oli koko ajan varpaillaan.
En jäänyt ruunikkoa sen enempää harjailemaan, kun ei se mitään paikallaan olisi pysynyt. Vähän päätä puhtaaksi, suitset päähän, liinaan kiinni ja maneesiin menoksi. Otin ehkä tietoisen riskin, kun päästin Kuuren vapaaksi maneesiin: en ehkä saisi sitä enää kiinni. Toisaalta vältyin myös siltä riskiltä, että parin minuutin päästä laahautuisin liinassa roikkuen sen perässä. Kurrea ei paljon tarvinnut rohkaista, että se jo poukkoili pitkin maneesia — pelkäsin, että se menee kohta seinästä läpi. Hienoja pukkeja ja hyppyjä se esitteli noin elegantiksi kouluhevoseksi. Kun ruunikko alkoi olla sen verran hengästynyt, että se ei jaksanut enää juosta tuhatta ja sataa, otin sen takaisin liinaan. Kurre antoi ihan nätisti kiinni, kun ei sillä ikinä ole ollut tapana juosta ihmistä pakoon (pikemminkin ihmistä päin).
Kävelytin oria hetken, jotta sen hengitys vähän tasaantuisi, ennen kuin pyysin sitä ravaamaan ympyrällä maneesin toisessa päädyssä. Kurre suostui ihan nätisti ravaamaan ja laukkaamaan hetken aikaa molempiin suuntiin ihan hillitysti. Ruunikko pääsisi, tai joutuisi, huomenna satulan alle, joten se sai siirtyä käyntiin kun alkoi pärskimään tyytyväisen oloisesti. Tyytyväisesti taputtelin sitä kuin mikäkin ylpeä äiti, ja hetken kävelemisen jälkeen talutin sen talliin pitkää harjaustuokiota varten.